Tänä kesänä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja pidin pienen kesäloman.
Reippaan viikon mittainen rykäisy vain, täytyyhän lomapäivät säästää syksyn huipentavaan Aasian kiertueeseen.
Panostin lomaviikkoni kotimaanmatkailuun. Lainasin alle rippikouluikäisen, 1200-kuutioisen Yamahan FJ:n ja suuntasin itään. Starttasin vanhasta kotipitäjästäni, Jyväskylästä ja päästelin yhtäkyytiä aina Suomussalmelle asti. Talvisodan ratkaiseville pelipaikoille.
Siirtymälle tuli mittaa noin 430 kilometriä. Kajaanista eteenpäin tie oli komeaa korpitaivalta ja kun wunderbaumin haju tunkeutui nenään, tiesi olevansa Suomussalmella. Teboil ja siellä notkuva nuoriso ottaa kulkijan lämpimästi vastaan.
Kävin katsomassa toki Raatteentien, jossa suomalaiset aikoinaan pilkkoivat ukrainalaisen 44. divisioonan silpuksi. Raatteentie on ihan tavallinen hiekkatie asukkaineen, maatiloineen ja postilaatikkorivistöineen. Silti paikka on käymisenarvoinen, varsinkin historiafiilistelijöille. Kesäistä Raatteentietä ajaessa voi kuvitella, miltä se on tuntunut, kun räiskintä on alkanut yöllä 40 asteen pakkasessa.
Raatteentie päättyy rajapuomiin ja rajavartiomuseoon. Tyhjässä museossa tapasin kaksi paikallista tyttöä, jotka kertoivat enemmän omaa tarinaansa kuin raja-aseman historiasta. Molemmat opiskelevat Oulussa ja ovat vain kesätöissä rajamuseolla. Kuulemma Suomussalmelta kaikki nuoret pyrkivät suurimpiin kaupunkeihin viimeistään lukion jälkeen. Kun muuta ei ole, niin joutuu tulemaan kesätöihin vanhaan kotikuntaan. Suomi-kuva ja isompien kaupunkien kaipuu.
Niin kuin kunnon reissumiehellä, myös meikäläisellä oli teltta pykälässä. Yövyin Suomussalmella Kiantajärven leirintäalueella. Hieno paikka ihan järven rannalla – ja halpa. Viisi euroa yksinäiseltä prätkäkundilta.
Ilta meni turistessa vanhojen karavaanareiden kanssa ja hörppien olutta auringon hukkuessa taivaanrantaan. Horisontti oli pitkään maalattuna oranssiin ja kultaan.
Auringonlasku Kiantajärvellä.
***
Seuraavana päivänä suoritin teon, johon venäläiset eivät pyrkimyksistään huolimatta pystyneet. Halkaisin Suomen ja ajoin Suomussalmelta länsirannikolle Raaheen.
Tällä pätkällä näki hyvin Suomen moninaisuuden. Suomussalmelta Puolangalle asti maisema on komeaa Kainuun korpea vaaroineen, mäkineen ja mutkaisine teineen. Pohjois-Pohjanmaalle siirryttäessä, esim. Utajärvestä eteenpäin, maisema on kliinistä maaseutujen halkomista. Paska haisee ja traktorit keräävät autoletkoja peräänsä. Prätkäpettereille Itä-Suomi on siis suositeltavaa lääniä.
Myös Raahessa yövyin leirintäalueella (Raahe Camping). Ottivat 12 euroa telttailevasta pärinäpojasta, vaikka miljöö Suomussalmen vastaavaan on paljon karumpi.
Jututin yhtä saksalaista pariskuntaa, joka ajoi asuntoautollaan jo kahdeksatta kesää putkeen Lappiin ja siltä takaisin Hannoveriin. Kumpikin osasi vain pari sanaa englantia.
Kävin katsomassa Pattijoen puolella pesistä, PattU löi Tahkon supervuoron jälkeen 2-1. Topi Kosonen jekutti kovasti Tahkon ukkoja lukkarin tontiltaan.
Iltasella käväisin meressä polskimassa ja vaivuin telttaani uinumaan. Seuraavana päivänä päästelin kasitietä Kokkolaan asti ja pykälsin siitä Jyväskylään.
Koko turneelle tuli pituutta noin 1200 kilometriä. Koko kolmen päivän ajan oli aivan helvetillinen helle, joten ajopuvussa marinoitunut kroppa oli hyvä puhdistaa suomalaisia riittejä suosien mökkiviikonlopulla tutun kaveriporukan kera.
Sitähän voisi kesälomailla tulevinakin vuosina.
Reitti
