Minä kaipaan lomaa – Uuno Turhapuro (1987)
Sehän ei ole salaisuus, että Suomen kesä on ehkä maailman paras aika, tapa ja syy viettää lomaa.
Jos oikein romantikoksi heittäydytään, niin kesäloma tarkoittaa vähintäänkin aurinkoa, jäätelöä, mökkeilyä, järvimaisemaa, grillausta, olutta, saunomista, hyvää seuraa, pientä päivähiprakkaa ja yöttömiä öitä.
Siihen kun lisätään vielä 1920-luvun kansallisromantiikkaa, niin täydellistä lomamaisemaa voisi koristella viljavilla pelloilla, vihreällä kuusimetsällä, latoromansseilla, tervatulla soutuveneellä, lavatansseilla, kansallispuvuilla, kalevala-runoilla ja mustikkamaidolla.
Meikäläisen kesä on ollut kaikkea muuta kuin tätä. Minä olen ollut töissä – rehkinyt Pasilassa.
En valita, ei tämä sitä ole. Tämä on vain se hetki, jolloin jotenkin viimein ymmärrän sen kuinka helvetin kiva juttu se kesäloma voi olla.
Olen tyhmä, myönnän sen. Olen siinä vaiheessa uralla, että Yle-vuosia on jo reilut kaksi takana. Minulle tarjottiin kesäloman mahdollisuutta, mutta jotenkin en osannut hyödyntää sitä.
Ajattelin edelleen niin kuin opiskeluaikana on tapana: kesäisin täytyy tehdä hommia, jotta talvella pärjää.
Otin jopa kertyneet lomapäivät rahana. No, nyt sitten kohtalona on puurtaa lähes koko kesä Pasilassa. Kovimmat helteet menossa ja allekirjoittaneella kahden viikon työputki. Rahaahan siitä saa, mutta…
Nyt sen tajuaa, että aurinkoista kesäpäivää ei korvata rahalla. Ensimmäistä kertaa elämässä työkaverin lomallelähtöilmoitus harmitti. Päivähiprakka tai viikko mökillä: priceless, sanoo Mastercard-mainos.
Tein juuri itselleni lupauksen. Ensi kesänä pidän kesäloman. Suomessa.
***
Huomautuksena vielä se, että ei tässä ihan eilisen teeren poikia olla. Kesätyö rocks. Best of summers 2000-2008.
15-vuotiaana olin Jyväskylässä Jyväskeskuksen Rossossa. Tiskausta, salaatin tekoa, ruokakuormien purkamista. Siihen aikaan työpesti tunnettiin nimellä ”tienaa tonni”. Nykyää se lienee ”tienaa 200 euroa”.
16-vuotiaana olin töissä kodinelektroniikkaliikkessä nimeltä H.O.T. Se oli silloin uusi iso liike. Ei sitä enää ole, elinkaari kesti vissiin pari vuotta. Myin CD-levyjä ja siihen aikaan huudossa olleita minidisc-soittimia.
17-vuotiaana olin Jyväskylän Kuntayhtymällä. Suomeksi sanottuna ajoi nurtsia koko kesän. Se oli lunkia hommaa. Keskipäivästä karkasimme työkaverin kanssa aina katsomaan MM-futista.
18-vuotiaana olin koko kesän Kuljetusliike Taipaleella. Pientavaran ajoa Keski-Suomen alueella. Mieleen jäi se, kun kaadoin 1500 kiloa painavan lavan päärynä-Kopparbergiä yhden K-kaupan lastauslaiturille. Työtä tehtiin maanantaista perjantaihin klo 6-16. Opin oikeasti, mitä työnteko on.
19-vuotiaana tein samaa hommaa, kunnes lähdin heinäkuussa armeijaan. Siellä meni myös seuraava kesä.
21-vuotiaana jatkoin kuljetusalalla. Firma vaihtui 014-kuljetukseksi. Työ oli iltapainotteista. Kuskasin erilaisia lehtiä ja mainoksia lehdenjakajille. Työpäivä saattoi olla 21-08. Suomen kesä on valoisa.
22-vuotiaana olin tullut jo Helsinkiin. Ensimmäinen pääkaupunkiseudun kesätyö löytyi Medivire-nimisestä firmasta. Olin ruokakuski, meals-on-wheels. Ajelin safkaa kotona-asuville vanhuksille, jotka eivät itse oikein pystyneet sitä tekemään. Surullista puuhaa. Osa vanhuksista oli niin huonossa kunnosa, että eivät edes tajunneet, että heidän luonaan kävi joku. Hyvä katsaus yhteiskuntaan, jossa vanhukset jätetään vain sosiaalihuollon ja kiireisten kotihoitajien varaan.
23-vuotiaana pääsin Ylelle. Istahdin urheilutoimituksen penkkiin, jossa istun edelleen.
